maanantai 20. lokakuuta 2025

Runoblogi

Tervetuloa blogiini.

Blogin sisältö tulee keskittymään runoihini, joita julkaisen täällä sattumanvaraisesti.

Olen kohta vuoden harrastellut runojen kirjoittamista, ja tämä on ensimmäinen kerta
kun teen minkäänlaista blogia, joten se on todella alkuvaiheessa.

Tulen myös julkaisemaan tänne sivustolle omia tekemiäni lyhyitä kokoelmia pdf-muodossa e-kirjan tapaisesti, sillä pidän kovasti kansien ja visuaalisen ilmeen suunnittelemisesta, vaikka en siinä hirmu taitava olekaan.

Kokoelmat tulevat vaihtelevasti olemaan enemmän ja vähemmän hiottuja kokonaisuuksia, jotkut ovat vähän enemmän pöytälaatikosta nippuun vedettyjä ajankuluksi, joissa on jonkunlainen kantava teema, ja runot jotka valikoituvat sellaisiin eivät käy suurta seulontaa, ja ovat enemmän oman rennon puuhastelun tuotoksia. Välillä tosin innostun suunnittelemaan teoksia, joihin käytän enemmän aikaa
ja vaivaa, kokonaisuuksia joissa on vielä enemmän syvyyttä ja yhteen nivoutuvaa tarinaa.

Kiitos etukäteen jokaisesta hetkestäsi runojeni parissa, samoin jokaisesta palautteesta, taikka muusta ajatuksesta, mitä ikinä niistä tulen saamaan kätösiini käyntisi jälkeen.

Ps. Ei myöskään kopioida runoja mihinkään ilman lupaani. (Minulla on niihin myös tekijänoikeudet)

perjantai 8. marraskuuta 2019

Mistä aloittaisin.



Oksennan ulos kaiken oksennettavan
ja kaiken jota ei saisi oksentaa, sillä se on ainoa tapa puhdistautua

ei valintoja
ei valintoja

valkoisesta valkoisempaa, tai sitten vihreämpää,
keltaisempaa - mitä tahansa, mustasta tummempaa.

Olen aina puhunut valosta pimeytenä
kun en tiedä kumpi niistä rakastaa vilpittömämmin -
vaikka minun tehtäväni on kuitenkin rakastaa
joko minun kautta minua, tai sinun kautta minua.

Sinun kautta minua on pitkän tähtäimen rakkautta,
vähän kuin pinnoittaisi sydämiä hyvälaatuisella eteerisellä öljyllä
ja minun kautta minua on hätäraketti, sitä voi käyttää joskus,
sillä olisi tyhmää kuolla keskelle jäämerta toimiva ammus taskussa.

Mutta jos niitä ampuu liikaa, kotiovelle tuodaan kirje
sinulle, ampujalle osoitettu kirje ja ellei sitä avata määräaikaan mennessä,
siitä kasvaa kuoriainen jolla on niin kova jano, että voisi syödä elämällisen ampeereja.


sunnuntai 3. marraskuuta 2019

-



Murtuneet kalterit ja käsiraudat
ohjastavat meitä suuntiimme -

Mietimme kaikkea
miksi tehdä mitään minkään puolesta, kun

minä näin jo unta siitä
miten oravanpyörät nostivat itsensä ruohonjuuritasoille
ja silti paremmat huomiset ylittivät helvetin hiilloksia hehkuvia siltoja.




torstai 31. lokakuuta 2019

- Pilkistää





litimärkä paita roikkuu kuolleen kartanon takkahuoneessa hirttoköydestä
rikkaruoho hivuttautuu kohti luovuttaneita rappusia
peura kurkistaa pusikon raosta
auringon vaellus köynnöksiksi kohti ikkunankarmeja alkaa





keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Kaihokulkuri (Kokoelma)

Tämän linkin takaa löytyy luomani kokonaisuus -
Kaihokulkuri, jonka voi ladata ilmaiseksi, tai lukea selaimessa.

https://drive.google.com/open?id=194S8I3nSsWIu-iVe6bqDRx4ArzE9g1aj

Teos on ensimmäinen luomani kokonaisuus koskaan, ja olen tehnyt kaiken alusta loppuun itse.

Kaikki kriittinen palaute otetaan vastaan mieluusti,
sillä olen vasta todella lyhyen ajan harrastellut tätä,
joka varmasti näkyy tuotoksissakin enemmän tai vähemmän,
joten jos tulee mieleen mitään vinkkejä, niin laita sähköpostia tulemaan, taikka kommentoi!

Kiitos.









torstai 17. lokakuuta 2019

Nykyisyys




Ikkunat auki
metropoli raivoaa kaksisuuntaistaan

toimistorottia roskakuskien kyydissä
liikennevalojen epilepsia
kuin tehtaiden sotatanner

avunhuuto

kaatosateellinen mollinuotteja 
luo romuauton katolle pisaroiden tanssia

kosteus hipaisee auton sisustaa
ja minä annan ruosteiselle höyrylle halauksen



suojatiet ajavat meitä
moottoritielle näkymättömiä muistomerkkejä




Ei muuta


 pöydällä
 kynttilä

 ikkunaa vasten
 sadepisaroiden balladi

 tässä
 kaikki



keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Noidan hattuja, pimeyttä väreissä


Kerro mitä sinulle tapahtui
kaiken sen jälkeen mitä tapahtui

kun valo talutti pimeyden luoksesi,
kerroit aina unissasi olleen linnunpelättimiä,
kuinka ne heräsivät eloon ja alkoivat jahtaamaan sinua,
kuinka sinä olit lintu ihmisen kehossa ja ne tiesivät sen.

Sinä pakenit kauas kaikkea, ja silti ne löysivät sinut aina,
minne ikinä menitkään.

Kun valo talutti pimeyden luoksesi,
kerroit uneksivasi tyhjistä päiväkirjoista,
joissa olisi vain kauniita tarroja, eikä ainuttakaan sanaa.
Kimaltelevia värejä, sileitä pintoja.

Kun valo talutti pimeyden luoksesi
kerroit pahimman pelkosi olevan se,
ettei olisi mitään mitä pelätä.

Kerro mitä sinulle tapahtui
mihin sinä katosit,

kun valo talutti pimeyden luoksesi
ja otit kädestä sitä
jota pelkäsit eniten.


Vai vähiten?


Mihin sinä katosit?



Pimeän versot






ratkaisu vainoaa

ruho on runo
särky elämää vasten

tunnen kasvun kohti hiljaisuutta